maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lukumaraton-raportti

Ohi on!

Miltä nyt tuntuu? Vähän hötteröltä mutta iloiselta.
Mihin olet suorituksessasi tyytyväinen? Saavutin kolmesta tavoitteestani kaksi, eli siinä mielessä olen ihan tyytyväinen.
Oliko matkasi varrella yllätyksiä? Kyllä, väsymys tuli vähän yllätyksenä.
Miten aiot suojautua väsymykseltä seuraavassa lukumaratonissa? Aion nukkua hyvin ja aloittaa lukemisen vasta maratonpäivän aamuna. 
Kiitos haastattelusta, tsemppiä lukuharjoituksiin! Kiitos. 

Elämäni ensimmäinen lukumaraton on nyt ohi ja hötteröyteni on siis sillä tasolla että keskustelen jo itseni kanssa. Mutta ei se mitään! 

Tavoitteeni lukumaratonille siis olivat:

1. Lukea ensimmäinen kirja kaikista Erin Hunter -kollektiivin kirjoittamista sarjoista, koska vain Soturikissat tuntuvat menevän lainaan ja mitä vikaa noissa muissa sarjoissa nyt sitten muka on? 
Vastaus: Ei mitään vikaa! Nih! 
Tavoite saavutettu.

2. Löytää jotain kivaa lukemista pojille.
Tavoite saavutettu: Nämä kaikki kirjat sopivat sekä pojille että tytöille erinomaisesti!

3. Valvoa koko lukumaratonin ajan, eli 24 tuntia.
Tavoite täysin saavuttamaton: Simahdin viideltä ja pönkesin pystyyn kymmeneltä, mutta aivotoimintani oli jäänyt jonnekin unimaailmaan. Yritä siinä nyt sitten lukea karhuista. 

Tässä on joitakin tunnelmia lukumaratonin varrelta la 9.6. klo 18:00 - su 10.6. klo 18:00 (varsinainen Erin Hunter -blogipostaus tulee sitten myöhemmin - ja se löytyy itse asiassa täältä!).

Erin Hunter: Autio kaupunki (Selviytyjät 1)




Tämä koirasarja on kuulemma jollain mittapuulla näistä Erin Huntereista "huonoin", joten aloitinpa sitten siitä. Asettauduin mukavasti terassin lempeään varjoon, avasin kirjan ja... häh? Ensin Napsu ja Vinku ja Hopsu ja Nipsu (oliko tämä nyt siis eri tyyppi kuin Napsu?) mönkivät toistensa päällä ja sitten emokoiralta alkoi tulla tarinaa Salamasta ja Maakoirasta ja Taivaskoirista ja Suuresta murahduksesta ja Koiramyrskystä ja..... Hetkinen, tämä vaatii nyt vähän dopingia. Onneksi olin varautunut. Niinpä otin esille salaisen aseeni Turkinpippuri-pussin ja johan alkoi lukeminen sujua! Tykkäsin kirjasta kovasti ja luin sen alkukankeudesta huolimatta 50 sivun tuntivauhtia. 

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 210
Kellonaika: 22:00

Luku-urakan jälkeen sisälle siirtyminen, pieni someraportointi- ja -vakoilutauko ja sitten kätösiin seuraava kirja :

Erin Hunter: Villiin luontoon (Soturikissat 1)



Kun kirjan avaa, ensimmäisenä näkyy hillittömän pitkä lista hahmoista ja silmissä vaan vilisee kaikenlaiset tähdet ja hännät ja kynnet ja tassut (paljon tassuja!) ja turkit ja korvat ja huh huh... Erilaisia klaanejakin näyttäisi olevan neljä. Huolestuttavalta vaikuttaa. Sitten seurasi esinäytös, jossa oli joku niin täysin sakea taistelukohtaus, että edellisestä kirjasta viisastuneena hyppäsin sumeilematta sen yli ensimmäiseen varsinaiseen lukuun. Näiden tyyppien pitäisi vähän miettiä kirjojensa aloittamista! 

Kirjan alku meni varsin mukavasti, mutta tarina vaan jatkui ja jatkui ja jatkui.... Hei Erin Hunter, mites olisi useampi vähän lyhyempi kirja? Nummelan ponitalleissakin oli aina vaan vähän päälle 100 sivua! :D Tässä on sivuja 265. Silmät alkoivat huolestuttavasti lupsahdella, mutta sitten alkoi tapahtua niin järkyttäviä juonitteluja että unihiekat karisivat väkisinkin silmistä... Senkin Tiikerikynsi! Tulitassu, sinä et oikeasti voi olla noin tyhmä! Aaargh!!! 

Agression voimin sain kirjan lopulta luettua, mutta tällä kertaa vauhti oli hidastunut 43 sivun tuntivauhtiin. No, kyllähän se kellokin oli jo puoli viisi aamulla... Seuraavana päivänä oli vielä iso urakka edessä, joten nyt äkkiä nukkumaan!

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 475
Kellonaika: 04:30

Erin Hunter: Matka alkaa (Etsijät 1)




Viiden tunnin unien jälkeen kömmin uudelleen asemiin terassin lempeään varjoon ja hyppään jääkarhujen seuraan. Ah, tällaisista aloituksista minä pidän! Tarinakin tuntuu aivan erinomaisen mukaansatempaavalta ja... Hetkinen. Mikäs tätä toista lukua nyt vaivaa? Ihminenkö tuossa puhuu? Ei kai se vaan ole eläintarha? Nöyyy! Tämä toinen luku kertookin ihan jostain toisista karhuista!! >_< Järkytykseni oli vielä suurempi, kun myös kolmannessa luvussa esiteltiin kolme karhua lisää! Ja sitten, neljännessä luvussa.... Paf. Takaisin jääkarhuihin. Mitäs näille viimeksi tapahtuikaan? Silloin 22 sivua aikaisemmin? Kun vihdoin pääsin heidän kyytiinsä... Pöf. Takaisin eläintarhaan. Keitäs nämä nyt taas olivatkaan...? 

Voitte vain kuvitella, kuinka tuskallista oli lukea tätä kirjaa viiden tunnin yöunilla! :D :D :D Lukuvauhti oli tipahtanut entisestään 38 sivuun tunnissa.

Mutta minä selvisin! Ja tykkäsin! Kovasti! Jee! \o/ 

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 744
Kellonaika: 17:00

Nyt lukumaratonia oli jäljellä enää yksi tunti, joten vihdoinkin saisin valita jotain kivaa helppolukuisten kirjojen pinostani. :) Koska olin ollut eläinten matkassa jo 744 sivun verran, en voinut kuvitellakaan lukevani mistään muista kuin eläimistä. Harkitsin kahta kirjaa: Netta Walldénin Kissa nimeltä Kent (98 sivua) ja Darrel & Sally Odgersin Nappi ratkaisee (91 sivua). Vaikka sivumäärät ovatkin aika samat, Nappi on huomattavasti suuremmalla fontilla ja varmasti muutenkin paljon helppolukuisempi kuin Kent. Toisaalta Kent olisi ehkä paremmin linjassa juuri lukemieni kirjojen kanssa... Mutta silmäys Kentin ensimmäiselle sivulle saa minut järkiini: Ei, minä en ikinä saisi tätä luettua vajaassa tunnissa näillä tämänhetkisillä aivoilla ja silmillä! 

Siispä Nappi ratkaisee. 

Darrel ja Sally Odgers: Nappi ratkaisee (Lemmikkilekuri 1)




Lukuelämys oli ensimmäisiltä sivuilta saakka aivan erinomainen! Tästä kirjasta tuskin tulee enää tämän kummempaa postausta, joten täältä pesee:

Jaanan isoisä omistaa eläinklinikan nimeltä Lemmikkilekuri, mutta nyt tämä isoisä tahtoo jäädä eläkkeelle ja Jaana saa luvan jatkaa hänen työtään. Isoisällä on Viski-niminen kakadu (oikeasti, Viski??), joka on hoitanut eläinklinikalla eläinavustajan hommia, mutta onneksi hänen töitään pystyy nyt sitten jatkamaan Jaanan pieni Nappi-koira (jackrusselinterrieri rodultaan). Nappi ei ollut yhtään tiennyt joutuvansa eläinavustajaksi, mutta niin hän vain reippaasti kuuntelee Viskin ohjeistukset ja opettelee kaikkien eläinten kielet. Eläinavustajan tehtävänä on siis rauhoittaa eläinklinikalle joutuneita eläimiä ja selittää niiden omalla kielellä, mitä niiltä oikein odotetaan. Eipä yhtään pöllömpi idea! 

Kirjan pääasiakkaana on jalkansa murtanut Henriikka-kissa, jota kutsutaan nimellä neiti Kärtty (englanniksi Cranky Paws). Miksi Henriikka on niin vihamielinen? Mikä oikeasti mursi hänen jalkansa? Miksi lauantaiapulaisena toimiva Taavi näyttäisi valehtelevan? Tässä on siis myös mysteeri ja se on aivan erinomaista, sillä niistä lapset tykkää aina! :) 

Kirjassa on pieniä infolaatikoita jotka rikkovat mukavasti tekstisivuja ja selittävät tekstistä löytyviä oudompia sanoja, esim. kakadu (töyhtöpäinen papukaija), tulkki (kääntää puhuttua tai viitottua kieltä toiselle kielelle), diagnoosi (taudin määritys) ja niin edelleen. Kirjasta voi myös oppia lemmikin hoitamiseen liittyviä asioita, esim: 

Napin diagnoosi
Jos koirasi raapii itseään paljon, sillä saattaa olla kirppuja. Kirput ovat hyönteisiä, jotka käyttävät ravinnokseen koiran verta. Kirpunpuremat kutisevat ja tekevät koiran äkäiseksi tai jopa sairaaksi. Jotkin koirat ovat allergisia kirpunpuremille. Älä unohda, että kirput pitävät myös ihmisten verestä. Jos koirallasi on kirppuja, pese se kirppusampoolla. Pese myös koiran makuualusta. 

Myös eläinten käyttäytymistä ja eleiden tulkitsemista käsitellään paljon, joiden voisin kuvitella kiinnostavan lapsia ihan erityisesti. 

Kaiken tämän lisäksi tässä kirjassa on todella kivat kuvat, isokokoinen ja ilmavan näköinen teksti sekä - mikä tärkeintä - huumoria! Hurraa! Tällaisia kirjoja ei milloinkaan voi olla liikaa! 

Nappi ratkaisee sai minulta GoodReadsissa täydet 5 tähteä. Tämä oli aivan täydellinen päätös lukumaratonilleni. :)

Luettuja sivuja yhteensä: 835
Kellonaika: 18:00
Kirjoja yhteensä: 4
Fiilis: erinomainen
Lukufiilis: kasvanut entisestään

Instagramista tai Twitteristä voi kurkata kirjapallo-tunnuksella tehdyt lukumaratonpostaukseni.

Suuri kiitos lukumaratonin järjestäjälle, Ja kaikkea muuta -blogin Minnalle! Hauskaa oli! :)

Täällä on Erin Hunterin seikkailukirjoista tekemäni blogipostaus.




lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kohta alkaa #lukumaraton!


Huomasin torstaina että jaahas, sunnuntaina pidetään näköjään joku lukumaraton, voisinpa osallistua! :)

Lukumaratonia emännöi Ja kaikkea muuta -kirjablogi ja täältä löytyy maratonin säännöt ja raportointiohjeet. Koska olemme aikuisia, lukumaratoniin osallistuminen ei velvoita lukemaan kokonaista vuorokautta putkeen, vaan pääasia on että lukee 24 tunnin aikavälillä sunnuntaina edes jotain. Eli mukaan vaan kaikki, vielä ehtii! :) 

Lukumaratonilla on näin hieno kuvakin:

Kuva: Niina Tolonen

...Mutta koska minä en oikeastaan ole aikuinen, vaan yllytyshullu perfektionisti kakara, niin tietysti minä aion lukea koko vuorokauden putkeen!!! :D Kävin jo hamstraamassa kaupasta karkkia ja suklaata ja muuta hengissä ja vireessä pysymisen kannalta tärkeää, ja pian aion linnoittautua lukusohvalleni.

Lukupinoni on tässä: 


Lukusuunnitelmani on seuraavanlainen:

Aloitan vasemmanpuoleisesta pinosta ja etenen ylhäältä alas. Mikäli väsymys uhkaa, pomppaan umpimähkässä oikeanpuoleiseen pinoon ja myöhemmin takaisin vasemmanpuoleiseen, jos mahdollista. Mikäli tilanne on vakava, pysyttelen oikeanpuoleisessa pinossa kunnes simahdan.

Tarkkanäköiset varmasti huomasivat, että vasemmanpuoleinen pinoni on aivan liian korkea ja oikeanpuoleinen pinoni on aivan liian matala. Tämä on valitettavan hyvä havainto. Minua vähän huolestuttaa.

Tavoitteeni lukumaratonille:

1. Saada luettua nuo kolme ensimmäistä, eli kaikki Erin Hunter-kollektiivin kirjoittamien sarjojen ensimmäiset osat. Tahdon tietää miten ne eroavat toisistaan ja miksi Soturikissat on niistä kuulemma paras. (Erään tytön perustelu: "Koska ne on kissoja ja kissat on söpöjä!" Ei. Tämä vaatii perusteellisempaa tutkimustyötä.)

2. Löytää jotain kivaa luettavaa pojille.

3. Lukea 24 tuntia.

Tuo kolmas kohta ei kyllä melkoisella todennäköisyydellä tule toteutumaan, koska olen lukenut tällä viikolla jo yli 5 kirjaa (yhteensä n. 1400 sivua), eli lukuhimoni ei tällä hetkellä ole ihan parhaimmassa terässä. Lisäksi en (tietenkään!) nukkunut riittävästi viime yönä. ;)

Mutta näillä mennään!

Mikäli tahdot seurata lukumaratonini edistymistä, twiittaan ja instaan tunnuksella kirjapallo. GoodReads-tiliänikin saa seurata.

En ole vielä ihan päättänyt että millä aikavälillä aion tämän maratonin suorittaa (jos vaikka nukkuisin vielä pari tuntia?), mutta sanotaan nyt vaikka että... tuota noin...

9.7. klo 18:00 - 10.7. klo 18:00

Oikeastaan olin ajatellut aloittavani tässä nyt ihan kohta, mutta kun toisaalta en tahdo että vuorokausirytmini nyrjähtäisi ihan nurin (jos vaikka sattuisinkin vahingossa pysymään hereillä!)... Joten luulen että tuo on sittenkin parempi, niin voin sitten vaan kaatua puolikuolleena sänkyyn ja koisata mukavasti aamuun asti. :)

Oi että, tästä tulee hauskaa! \o/

Kovasti tsemppiä meille lukumaratoonareille ja rentouttavaa kesäviikonloppua teille muille! <3

torstai 7. heinäkuuta 2016

Huumoria kansalle!



Toinen näistä kirjoista on outo. Kumpi?


Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo

Veikkasit varmaan tätä, eikö vaan? Minä ainakin olisin veikannut! Kannen perusteella olin varautunut vähintäänkin surrealistisiin unenomaisiin kohtauksiin, kun syrjäiseen kirjastoon kesätöihin päätynyt pojankloppi tulee hulluksi yksinään pelkkien kirjojen keskellä. Tilasin sen riskillä omaan pieneen kirjastooni, koska "kyllä kollegoita kuitenkin kiinnostaa - ja ehkä myös kirjaston superfaneja".

Mutta voi pojat! Tämä kirja olikin aivan erinomaista viihdettä! :D

Topi Korpela on tavallinen parikymppinen nuori mies, joka päätyy kesätöihin jossain saaressa sijaitsevaan pieneen kirjastoon, kun siellä vuosikymmeniä työskennellyt Pauliina heittäytyy hurjaksi ja lähtee kuukaudeksi lomalle Uuteen-Seelantiin. Asiakkaita ja muita saaren asukkaita tämä yhtäkkinen uusi työntekijä hämmentää kovasti ja he pistävät Topin melkoiseen testausrumbaan, mutta Topi pysyy topakkana eikä anna piiruakaan periksi.

Ne astuivat kaikki narisevasta ovesta sisään ja kävelivät tiskille. Kävelivät kaikki siihen ja tuijottivat minua. Päivää. Päivää. Nämä me palautetaan, tuosta kasetista ei kuulunut, tuohon Iivari pääsi vähän piirtämään ja voidaanko uusia nämä ja nämä?

Katsoin kuvakirjaa.

- Tämä pitää korvata.
- Mitä?
- Tämä on sotkettu. Itse sanoitte.
- No eihän tuossa nyt ole kuin muutama viiva. Pyyhitään pois ne.
- Väritussilla on sotkettu, ei se siitä enää kummene. Tai sitten voitte tuoda uuden tilalle. Jos löydätte jostain halvemmalla.
- Ootko tosissas?
- Olen.
- Kuka sinä oikein olet?
- Minä olen Topi. 
(s. 22)

Kirja on pullollaan meheviä ja kovin tutun oloisia asiakaspalvelutilanteita ja kirjaston töitä esitellään muutenkin ihailtavan monipuolisesti, vaikka Topi onkin "vain" kesäsijainen. Suupieliä kohottavat myös Pauliinan tiukkapipoiset, tekstin sekaan ripotellut työohjeet.

Mutta kirjassa on toki muutakin kuin kirjasto: jalkapalloa, yhteenottoja nuorisojengin kanssa, teatteria, romantiikkaa, jännitystä, kesäisiä tunnelmia, persoonallisia ihmisiä sekä roppakaupalla hykerryttävää huumoria. Minusta tämä kirja vaan on aivan mahtava ja annoin sille GoodReadsissa täydet 5 tähteä. :)

Suosittelen erityisesti nuorille miehille ja kirjaston ystäville!


Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo
Reuna, 2015
269 sivua


Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet

Tätä kirjaa en olisi tiennyt olevan olemassakaan, mutta onneksi valitsin Finnconissa ensimmäiseksi ohjelmanumerokseni avajaisten sijaan esikoiskirjailijoiden esittäytymisen. Kirjan yksinkertainen idea kiinnitti heti huomioni: opiskelijat löytävät yliopistonsa kellarista hirviön ja yrittävät selviytyä parhaansa mukaan ja mukana on myös sarkastista huumoria. Mahtavaa, tämän minä haluan ehdottomasti lukea! :D

Ja kirja oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin sen olevan, eli Ropecon-henkistä huumoria jännittävässä, mukaansatempaavassa ja oudossa paketissa. :) Tai siis itse olen törmännyt tämän lajin huumoriin lähinnä Ropeconeissa ja roolipelaamista harrastavien kavereiden kanssa ja heti tuli kotoisa olo.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä: matemaattisen tiedekunnan nörtähtävä Eikka sekä humanistisen puolen reipas Krista. Jos joku kaipailee vahvaa naispäähenkilöä, niin tässä olisi!

Mitään en taaskaan tahdo juonesta kertoa, mutta tässä pieni tekstinäyte Kristan ja Eikan ensimmäisistä hetkistä:

"Oi suuri oraakkeli, avaatko mulle ton oven tuolla, ekstraystävällisesti ja mansikoilla?"
"En, mutta kiitoksia kysymästä", Eikka totesi. Hänen ei varmaan pitäisi nauttia tästä ihan näin paljon.
"Oi suuri oraakkeli, lainaatko mulle hetkeksi avainnippuasi?"
"En."
"Oi suuri oraakkeli, mitä jos mä vaan VIENSENSULTA!" Kristan rennon pohdiskeleva olemus räjähti liikkeeseen ja hän koetti napata Eikan kädessä olevan avainnipun. Valitettavasti Eikka oli vielä nopeampi, ja veti kuuluisalla Hämähäkkimiehen vikkelyydellä kätensä syrjään - ja iski sen yhtä kuuluisalla juopon kirahvin koordinaatiokyvyllään suoraan katon rajassa kulkevan lämpöputken rautaiseen kiinnitysrenkaaseen.
(s. 37-38)

(Ja vastaus on ei: Krista ei ryhtynyt hoivaamaan Eikan loukkaantunutta kättä.)

Suosittelen erityisesti fantsuväelle ja kauhukirjoista tykkääville!

PS: Ai niin, se outous..... No, näet sitten. ;)

Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet
Myllylahti, 2015
276 sivua


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Jerry Spinelli: Tähtityttö (juonipaljastuksia)


Näin Tähtitytön Finnconin kirjakirppispöydällä ja muistin että joku on joskus ylistänyt sitä. Ajattelin, että ehkäpä tämä olisi hyvä lisä kirjastoni kokoelmaan, eikä kahden euron hintakaan huipannut päänuppia. Mukaan siis!

Jerry Spinellin Tähtityttö on hämmentävä nuortenkirja. Toisaalta se sai hymyilemään ja hykertelemään ja ajattelemaan, että kyllä, mahtavaa, tämä täytyisi kaikkien lukea! Mutta toisaalta... Kun viimeinen sivu oli luettu, en tiennyt, tahdonko sittenkään suositella tätä kenellekään. Mitä tämä kirja oikein yrittää sanoa?

Kirjan minäkertoja on 16-vuotias Leo Borlock, jonka kouluun tulee syksyllä uusi tyttö. Tämä tyttö on aiemmin ollut kotiopetuksessa ja hän on hiukan erikoinen: hän käyttää erilaisia vaatteita, koristelee pulpettinsa verhoilla ja kukilla, kuljettaa mukanaan lemmikkirottaansa Kanelia, laulaa joka päivä koulun ruokalassa syntymäpäiväsankareille säestäen ukulelellaan ja kaiken kukkuraksi hän kutsuu itseään nimellä Tähtityttö. Johan sitä nyt vähemmästäkin menee koko koulu ihan sekaisin!

Ensin kaikki vain tuijottavat Tähtityttöä ja yrittävät päättää, miten häneen pitäisi suhtautua. Jotkut epäilevät, että Tähtityttö on näyttelijä joka on palkattu kouluun vähän sekoittamaan kuvioita. Kukaan (paitsi päähenkilö Leo) ei usko hänen olevan oikeasti tuollainen.

Kyräilevään tilanteeseen tulee käänne, kun Tähtityttö yllättäen ilmestyy koulun jalkapallomatsiin (laji vaikuttaa amerikkalaiselta jalkapallolta, mutta en ole aivan varma). Hän järjestää kentällä sellaisen shown että seuraavaan otteluun tulee moninkertainen määrä yleisöä, ja niinpä hänet kutsutaan mukaan koulun joukkueen huutosakkiin. Ennen pitkää Tähtityttö on koulun suosituin oppilas ja kaikki alkavat toteuttaa itseään rohkeammin ja ovat ystävällisempiä toisilleen.

Tässä vaiheessa kaikki on ok ja Kirjapallo on tyytyväinen. Mutta kirja on vasta alussa...

Jos et halua spoilautua (tämän enempää), kannattaa lopettaa lukeminen tähän.

Tähtitytön suosio päättyy, koska hän hurraa otteluissa kaikille - siis myös vastapuolelle. Viimeinen pisara putoaa, kun vastapuolen tähtipelaaja loukkaantuu pelikentällä ja Tähtityttö rientää lohduttamaan häntä. Siitä lähtien kukaan ei enää halua olla missään tekemisissä Tähtitytön kanssa. Hän on kaikille pelkkää ilmaa.

Leolle hän ei ole pelkkää ilmaa, koska hän on Tähtitytön poikaystävä, mutta pian kukaan (parasta ystävää lukuunottamatta) ei puhu myöskään Leolle. Ja Leoa tämä alkaa ottaa päähän. Niinpä Leo alkaa kouluttaa Tähtitytöstä "normaalia".

Tässä kohtaa oli pakko pitää lukemisessa pieni irvistelytauko.

Mutta vaikka Tähtitytöstä tulee (Leon sanoin) "ihanan normaali" Susan Caraway, koulun oppilaat eivät vieläkään kiinnitä häneen minkäänlaista huomiota. Ja niinpä Susan ryhtyy taas Tähtitytöksi ja Leo alkaa mököttää.

Jos tällä tarinalla olisi jonkinlainen onnellinen loppu, niin hyvä, mielelläni suosittelisin tätä vaikkapa koulumme vitosille ja kutosille. Mutta kun ei.

Tähtityttö kokee viimeisen suosion hetkensä, kun hän tansseissa alkaa vetää letkajenkkaa (Siis letkistä? Oikeasti?? Kyllä vaan, letkajenkkaa eli Bunny Hopia.) ja kaikki liittyvät tanssiin mukaan. Tanssin jälkeen eräs koulun bimbo lyö häntä kasvoihin, eikä Tähtityttöä nähdä enää milloinkaan. Hän ei onneksi tapa itseään, vaan "vain" muuttaa jonnekin muualle.

Eikö Tähtitytöllä oikeasti ollut muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa paikkakuntaa?

Millaisen viestin tämä kirja tahtoo antaa oman identiteettinsä kanssa painiskeleville nuorille? Jos teet virheen, kukaan ei koskaan anna sitä anteeksi? Jos olet erilainen kuin muut, sinua ei hyväksytä vaikka tekisit mitä?

Kaiken lisäksi viimeisillä sivuilla vielä oikein mässäillään Tähtitytön tekojen vaikutuksilla, ihan niin kuin kuolleiden elämää usein romantisoidaan jälkeenpäin. Esimerkiksi:

Koulussa on uusi kerho nimeltä Auringonkukat. Siihen päästäkseen täytyy allekirjoittaa lupaus tehdä "yksi mukava asia joka päivä jonkun toisen hyväksi". 

Elektronien nykyinen soittokunta on luultavasti Arizonan ainoa kouluorkesteri, jossa on ukulele. 

Luen sanomalehtiä. Luen ne perusteellisesti. Hyppään etusivun uutisten ja suurten otsikoiden yli takasivuille. Luen paikallisuutiset ja palstanpäät. Huomaan, että pieniä ystävällisiä tekoja tehdään kaikkialla, Mainesta Kaliforniaan. Luin Kansas Cityssä asuvasta miehestä, joka seisoo vilkkaassa risteyksessä joka aamu ja vilkuttaa töihin matkaaville ihmisille. Luin oregonilaisesta pikkutytöstä, joka myy limsaa kotipihallaan, viisi senttiä lasi - ja tarjoaa joka asiakkaalle kaupanpäällisiksi selän rapsutusta. 

Kun luen tällaisista tapauksista, mietin onko hän tuolla? (s. 208-209)

...Siis että hän ehkä joutuu muuttamaan yhä uudelleen ja uudelleen...?

Kirjan takakannessa lukee: "Teos rohkaisee jokaista olemaan ainutlaatuinen omalla tavallaan." Jaa että rohkaisee vai?? Kyllähän se varmaan pistää ajattelemaan, joo, mutta todennäköisesti juuri niitä ihmisiä jotka ajattelevat vähän liikaakin...

Olenko minä jotenkin outo, vai tuntuuko jostain muustakin että tämän aiheen käsittely ei nyt mennyt ihan nappiin?

Saattaa toki olla, että olen aika herkkis suvaitsemattomuuden suhteen näin Finnconin taikamaailman jälkeen! ;)

Jerry Spinelli: Tähtityttö (2003) / Stargirl (2000)
kääntäjä: Kaijamari Sivill
WSOY, 209 sivua

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Finncon 2016


Terveisiä ihanasta ja inspiroivasta Finnconista! :)

Koska ensimmäisen lomaviikkoni rentouttavuus asteikolla 1-5 oli miinus sata, katsoin parhaaksi lähteä Finnconiin ihan muihin maailmoihin - ja se olikin aivan täydellinen ratkaisu! Etenkin kun Finnconin tämän vuoden teemana sattui juuri sopivasti olemaan sadut! <3

Kun näin Finnconin ohjelmakartan, ensimmäinen ajatus oli: Voi apua! Näin paljon hyvää ohjelmaa, enkä pysty olemaan monessa paikassa yhtä aikaa! Mitä näistä valitsen?? "Onneksi" edes yksi ohjelmanumero oli peruuntunut sairastapauksen vuoksi. ;) Syöminen ainakaan ei nyt tulisi kuuloonkaan, joten proteiinipatukoita ja vesipullo vaan mukaan ja menoksi!

Saavuin Finnconiin lauantaiaamuna erittäin vähäisten yö- ja junaunien jälkeen, mutta hereillä pysyttelemisessä ei ollut minkäänlaista vaikeutta, päinvastoin!

Tässä jonkinlaista raporttia tapahtumasta nyt kun vielä (ehkä) muistan jotain. :)

Lauantai 2.7. klo 10-18

Oma aamuni alkoi esikoiskirjailijoiden esittäytymisellä:

Esikoiskirjailijat estradilla

Liliana Lento: Dionnen tytöt (2016, Torni)
Elina Pitkäkangas: Kuura (2016, Myllylahti)
Jaakko Markus Seppälä: Lemen (2015, Like)
Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet (2015, Myllylahti)

Liliana Lennon Dionnen tyttöjen maailmassa seurustelevien pariskuntien sukupuolilla ei ole minkäänlaista merkitystä, mutta ihmisten ja keijujen välisiä suhteita ei hyväksytä, sillä ihmiset ja keijut ovat sodassa keskenään. Alkuasetelmasta tulee vähäsen mieleen suosittu Saga-sarjakuva, mutta kirjan ote taitaa kuitenkin olla aika erilainen: kyseessä on hahmokeskeistä romanttista chick lit -fantasiaa. :) Liliana Lennon blogi

Elina Pitkäkankaan Kuurassa Aaronilla on suhde ihmissusityttöön ja Inkalla on suhde ihmissusipoikaan. Oli mielenkiintoista kuulla, että kustantaja oli pyytänyt vaihtamaan joidenkin hahmojen sukupuolet keskenään... Mitkäköhän hahmot olivat kyseessä? (Edit: Se olikin niin että ainoastaan yhden hahmon sukupuolta on vaihdettu! Näin se pää sepittelee omiaan...) Olen hankkinut Kuuran "omaan" kirjastooni joten aion toki lukea tämän jossain vaiheessa, mutta vähän vaan hirvittää kun tuosta Inkasta on kuulemma tarkoituksella tehty todella inhottava hahmo... ;) Elina Pitkäkankaan blogi

Jaakko Markus Seppälä oli lähettänyt Likelle nipun omia novellejaan ja Like oli sitten tuumannut, että teepäs tästä yhdestä novellista kirja. Voi apua, voin vaan kuvitella kuinka vaikeaa sen oli täytynyt olla! Novellista kuitenkin syntyi romaani Lemen, joka on lähitulevaisuuteen sijoittuva vauhdikas ja juonivetoinen kyberpunk-teknotrilleri. Jaakko Markus Seppälän esittely Liken sivuilla

Dare Talvitien kirjassa Epäsoinnun periaatteet opiskelijat löytävät yliopistonsa kellarista hirviön jota vastaan he yrittävät taistella miten parhaiten taitavat ja tapahtumat on maustettu sarkastisella huumorilla. Minua ei yllätä yhtään että Dare Talvitiellä on roolipelitausta. Kirja on uuskummaa ja kuulemma todella outo, mutta millä tavalla? Kohta se selvinnee, sillä Epäsoinnun periaatteet löytyy onneksi kirjastostamme ja varasinkin sen jo. :) Dare Talvitien blogi

Oli todella mielenkiintoista kuulla kirjojen syntyhistoriasta esikoiskirjailijoiden näkökulmasta ja jäljelle jäi palava halu lukea nämä kaikki! :D

Suomalainen mytologia

Osallistujat:
Juha Jyrkäs (kirjailija, muusikko, Kalevala-runouden taitaja)
Tiina Raevaara (kirjailija, tutkinut erityisesti eläimiin liittyviä uskomuksia)
Anne Leinonen (kirjailija, käyttää omissa kirjoissaan paljon aineksia kansanperinteestä)
Eeva-Liisa Tenhunen (kirjoittanut lehtiin artikkeleita esim. suomalaisista myyteistä)

Tästä paneelista sain hyviä kirjavinkkejä.

Esimerkiksi nämä ovat kuulemma hyviä lähdeteoksia suomalaisesta mytologiasta kiinnostuneille:

Itämerensuomalaisten mytologia (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012)
Suomen Kansan Vanhat Runot (linkki verkkotietokantaan)
Heikki Lehikoisen kirjat
Myytillisiä tarinoita (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1984)
Kansanperinteen vakka (en löytänyt tällä nimellä mitään, mitäköhän kirjaa tässä on tarkoitettu?)
Lauri Simonsuuri: Kansa tarinoi (WSOY, 1950)
museot ja niiden kirjakaupat
kalliopiirrokset
murresanakirjat ja Kalevalan sanastot

Kalevalaa kirjoissa:
Johanna Sinisalo: Sankarit
Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Anne Leinonen: Lautturin tytär -novelli (kirjassa Valkeita lankoja)
Timo Parvela: Sammon vartijat -sarja
Mervi Heikkilä: Louhi-sarja
+ itsellä tulee mieleen lisäksi Ilkka Auer: Nicholas North -sarja ja Seija Vilén: Pohjan akka

Esimerkiksi näissä kaunokirjoissa on hyödynnetty suomalaisia myyttejä:
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Boris Hurtta: Lumen tuloa ei voi estää (kauhukirja, jota moni on minulle suositellut)
Juha Jyrkäs: Ouramoinen (sankarirunoelma)
Marja-Liisa Vartio (yhdistelee suomalaisia ja antiikin myyttejä)
Anne Leinonen
Tiina Raevaara
Johanna Sinisalo
+ Jenna Kostetin Lautturi, Reeta Aarnion Maan kätkemät ja lisääkin varmasti löytyy! ;)

Guest of Honor interview: Catherynne M. Valente

Seuraavana oli ohjelmassa amerikkalaisen Catherynne M. Valenten haastattelu. Valente on siis hän joka on kirjoittanut nuortenkirjat Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (2013) sekä Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa (2014). Kumpaakaan en ole lukenut, mutta onneksi olin ennakoinut ja lainannut kirjastosta ensimmäisen odottamaan Finnconin jälkeistä lukuvimmaa. :) Osia tähän Fairyland-sarjaan on ilmestynyt yhteensä 6, mutta ainoastaan nämä 2 on suomennettu... Lisäksi Valente on kirjoittanut melkoisen määrän myös muita kirjoja!

Haastattelussa Valente esimerkiksi kertoi, että hän on pienestä pitäen kertonut tarinoita aina tilaisuuden tullen ja että hän keräilee erilaisia satukokoelmia. Hänen miehensä on alunperin venäläinen ja hän osaa lennosta kääntää venäläisiä kansansatuja Catherynnelle. Muut asiat ovatkin jo ilmeisesti ehtineet haihtua päästäni. ;)

Tanssillinen tarina menneistä ajoista

Saltatores Tavastenses (Hämeen keskiaikaseuran tanssijat) ilahdutti taidokkaalla ja hauskalla keskiaikahenkisellä sadullaan, jota oli hienosti elävöitetty historiallisilla tansseilla.


Kirjavinkkausta lapsille ja nuorille

Vinkkareina toimivat:
Hanna Huovinen, Suvi Oksanen, Pia Göös, Tuija Mäki

Vinkatut kirjat olivat:
Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus, 2015)
JP Koskinen: Kirottu kartano (Karisto, 2015) (jos haluaa lukea lisää goottiromantiikkaa Ada Gootin jälkeen)
Reeta Aarnio: Maan kätkemät (Otava, 2008)
Tuutikki Tolonen: Mörkövahti (Tammi, 2015) (Tämä on aivan mahtava kirja!!! ^___^)
Siri Kolu: Tervemenoa Taika Taksinen (Otava, 2015)
Mila Teräs: Noitapeili (Otava, 2016)
K. K. Alongi: Kevätuhrit (Otava, 2016)
D. D. Everest: Archie Greene ja taikurin salaisuus (Art House, 2015)
Timo Parvela: Kepler62 - Kutsu (WSOY, 2015)
Anna Hallava: Sammakkoprinsessa & Operaatio Huulituli (WSOY, 2015 & 2016)
Siri Petterssen: Odininlapsi (Jalava, 2015)
Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta (Tammi, 2016)

Sex, drugs and Puss 'n Boots

Nina Niskanen, Anne Leinonen ja Catharynne M. Valente keskustelivat saduista ja niiden uudelleentulkinnoista.

Tässä muutamia satuihin perustuvia panelistien suosikkitarinoita:
Helen Oyeyemi (erityisesti Mr. Fox)
Angela Carter
Andrzej Sapkowski: Noituri-sarja (taustalla slaavilaisia kansantarinoita, olen lukenut ekan osan ja se oli todella hyvä!)
Linda Medley: Castle Waiting (sarjakuva)
Margo Lanagan: Tender Morsels (tämä on kuulemma määritelty nuorten aikuisten kirjaksi, mutta Valenten - ja monien muiden - mielestä tämä on ihan liian kauhea nuorille...)
Alice Neikirk: "...Happily Ever After" (or What Fairytales Teach Girls about Being Women) (linkki artikkeliin)

Sadut - portti kauhun maailmaan

Keskustelemassa: Juha Jyrkäs, Artemis Kelosaari, Lucilla Lin

Tämä keskustelu todella innoitti lukemaan yhä enemmän satuja! :)

Panelisteja inspiroineita/traumatisoineita satuja:
- Grimm: Siniparta (uutta morsianta kielletään katsomasta erääseen huoneeseen, mutta tietysti hän katsoo ja siellä on kasa ruumiita ja siihen kasaan hän joutuu itsekin - kunnes tulee nuorimman sisaruksen vuoro)
- Grimm: Kolme välskäriä (kolme välskäriä lyövät vetoa siitä että voivat irroittaa ruumiinosan itsestään ja kiinnittää sen takaisin)
- Grimm: Nenäpuu (jonkun tyypin nenä alkaa kasvaa)
- suomalainen kansantarina: Räpylä-Niiranen (eräällä miehellä on ihoa sormien välissä)
- H. C. Andersen: Anna-Liisa (jotain häröä tässäkin oli)
- H. C. Andersen: Tyttö joka astui leivän päälle (tyttö ei syö leipäänsä ja joutuu helvettiin)
- H. C. Andersen: Satakieli
- H. C. Andersen: Villit joutsenet
- Anni Swan: Ihmekukka
- Anni Swan: Veli ja sisar
- Anni Swan: Vuorenkuninkaan poika
- Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari (nuori poika saa koko ajan oudompia tehtäviä isännältään ja sitten paljastuu että isäntä onkin itse paholainen)
- Revontulet - Pohjoisten kansojen satuja ja tarinoita (1989) (Ainakin oletan että tätä tarkoitettiin, laitoin heti varaukseen kirjastosta)

Sunnuntai 3.7. klo 11-17

Suuri kirjastokeskustelu

Jee, tätä on odotettu!! :D

Keskustelijat: Matti Karjalainen, Markku Kesti, Pia Göös, Hanna Huovinen, Sini Neuvonen

Mitä genrekirjallisuutta lainataan paljon:
- Veronica Roth: Outolintu jne.
- Suzanne Collins: Nälkäpeli-sarja
- Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät -sarja
- Cassandra Clare: Varjojen kaupungit -sarja
- Erin Hunter: Soturikissat-sarja jne.
- J. K. Rowling: Harry Potter -sarja
- Tuutikki Tolonen: Mörkövahti
- Patrick Rothfuss: Kuninkaansurmaajan kronikka -sarja

Mistä suomenkielisestä kirjasta pitäisi ottaa uusi painos:
- Neil Gaiman & Terry Pratchett: Hyviä enteitä
- Octavia Butler
- Noidan käsikirja
- Iain M. Banks
- Ursula K. Le Guin (Osattomien planeetta, Pimeyden vasen käsi)
- John Christopher: Tripodien aika
- Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa

Mitä pitäisi suomentaa:
- Neal Shusterman (esim. Unwind-sarja)!!
- Lev Grossman: The Magicians -sarja
- Weston Ochse: Seal Team 666 -sarja
- Robin Hobb: Liveship Traders -sarja
- Marissa Meyer: Lunar Chronicles -sarja
- Sienna Mercer: Siskoni vampyyri (16-osaisesta sarjasta suomennettu vain 3 ekaa)
- Alex Scarrow: Time Riders (6-osaisesta sarjasta suomennettu vain 3 ekaa)

Vinkkejä, miten kirjastoammattilainen voisi pysyä "ajan hermolla":
- GoodReads!
- Risingshadow
- lehdet, esim. Tähtivaeltaja, SFX
- blogit, podcastit, conit
- Twitter
- ystävien suositukset

Grimdark-fantasian lähtökohdat ja suosion syyt

Aleksi Kuutio, Jukka Halme

Millaista on grimdark-fantasia?
- veristä ja raakaa
- lohdutonta
- kaikki päähenkilöt ovat kamalia
- paljon harmaita sävyjä
- mustaa huumoria ja vahingoniloa
- "paskoille tyypeille tapahtuu paskoja asioita"
- päähenkilöt tekevät hyviä asioita ainoastaan jos ne hyödyttävät häntä itseään
- parhaimmillaan ottaa yhteiskunnallisesti kantaa

Näiden luonnehdintojen perusteella en välttämättä tahtoisi koskea grimdark-fantasiaan... :D Valtaistuinpelin olen lukenut, mutta eipä se oikein ollut minun juttuni.

Ensimmäiset grimdarkit:
- Mervyn Peake: Gormenghast
- Glen Cook: Musta komppania
- David Gemmel: Legenda

Muita kirjailijoita:
- Joe Abercrombie
- George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu -sarja
- Richard Morgan
- Mark Lawrence (parasta grimdarkkia tällä hetkellä?)
- K. J. Parker (eli Tom Holt, joka on kirjoittanut paljon koomista fantasiaa - tästä voisi kuulemma olla hyvä aloittaa?)
- Brian McClellan
- Michael R. Fletcher

Grimdarkin suosion syitä:
- monet asiat ovat viime aikoina synkistyneet (kuten dekkarit, tv-sarjat...)
- vaikka päähenkilöt ovatkin todella kamalia, silti heihin huomaa samaistuvansa ja silloin saa yhteyden johonkin alkukantaisempaan puoleen omassa itsessään
- tästä ei oikeastaan ollut sen enempää keskustelua, mutta itse arvelisin, että ihmiset ovat tavallaan jo "nähneet kaiken" ja tahtovat koko ajan jotain uutta joka saisi aikaan jonkinlaisia tunnereaktioita

Edit: Voisin vielä lisätä tähän, mitkä kirjailijat Aleksi Kuution ja Jukka Halmeen mukaan eivät kirjoita grimdarkkia. Mikäli mietityttää. :) Näitä ovat esim. China Mieville, Michael Moorcock, Scott Lynch, Andrzej Sapkowski.

Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa?

Keskustelijat: J. S. Meresmaa, Maria Carole, Liliana Lento, Elina Pitkäkangas, Matti Järvinen

Miten välttää romantiikan kliseitä?
- Meresmaa: Niitä ei voi välttää! Hahmot tekevät mitä tahtovat, ja silloin täytyy vain yrittää hoitaa asia vähän eri tavalla.
- Pitkäkangas: Joku on joskus sanonut, että "kliseitä on olemassa siksi että ne toimii".

Romantiikkasuosituksia pojille:
- Marko Kitti: Oliivityttö
- Lauri Törhönen: Sello ja pallo
- Tuija Lehtinen


Huh huh, jaksoikohan kukaan selata tätä kirjoitusta loppuun asti?! :D Tämä kirjoitus oli lähinnä minulle muistiinpanoiksi, mutta jos joku nyt kuitenkin selvisi tänne saakka, niin tässä on palkkioksi söpö kisu :3


Tuollainen söpöläinen oli minua vastassa kun lauantai-iltana pääsin majapaikkaani. :) Tykkäsi kovasti silityksistä. <3

Kuvassa näkyvä kaunis kortti on kiitoskortti tälle minut majoittaneelle perheelle ja ostin sen tietysti Finnconista. Taiteilija on Eeva Nikunen, kannattaa käydä katsomassa lisää upeaa taidetta hänen kotisivuillaan!

Ensi kesänä ei olekaan FINNconia, sillä silloin on WORLDcon! Kannattaa laittaa nyt jo kalenteriin Helsingin messukeskus 9.-13.8.2017! :)

Seuraavaksi tänne blogiin tuleekin sitten "ihan tavallinen" kirjoitus kirjasta.

Kirjailoa! :)