torstai 7. heinäkuuta 2016

Huumoria kansalle!



Toinen näistä kirjoista on outo. Kumpi?


Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo

Veikkasit varmaan tätä, eikö vaan? Minä ainakin olisin veikannut! Kannen perusteella olin varautunut vähintäänkin surrealistisiin unenomaisiin kohtauksiin, kun syrjäiseen kirjastoon kesätöihin päätynyt pojankloppi tulee hulluksi yksinään pelkkien kirjojen keskellä. Tilasin sen riskillä omaan pieneen kirjastooni, koska "kyllä kollegoita kuitenkin kiinnostaa - ja ehkä myös kirjaston superfaneja".

Mutta voi pojat! Tämä kirja olikin aivan erinomaista viihdettä! :D

Topi Korpela on tavallinen parikymppinen nuori mies, joka päätyy kesätöihin jossain saaressa sijaitsevaan pieneen kirjastoon, kun siellä vuosikymmeniä työskennellyt Pauliina heittäytyy hurjaksi ja lähtee kuukaudeksi lomalle Uuteen-Seelantiin. Asiakkaita ja muita saaren asukkaita tämä yhtäkkinen uusi työntekijä hämmentää kovasti ja he pistävät Topin melkoiseen testausrumbaan, mutta Topi pysyy topakkana eikä anna piiruakaan periksi.

Ne astuivat kaikki narisevasta ovesta sisään ja kävelivät tiskille. Kävelivät kaikki siihen ja tuijottivat minua. Päivää. Päivää. Nämä me palautetaan, tuosta kasetista ei kuulunut, tuohon Iivari pääsi vähän piirtämään ja voidaanko uusia nämä ja nämä?

Katsoin kuvakirjaa.

- Tämä pitää korvata.
- Mitä?
- Tämä on sotkettu. Itse sanoitte.
- No eihän tuossa nyt ole kuin muutama viiva. Pyyhitään pois ne.
- Väritussilla on sotkettu, ei se siitä enää kummene. Tai sitten voitte tuoda uuden tilalle. Jos löydätte jostain halvemmalla.
- Ootko tosissas?
- Olen.
- Kuka sinä oikein olet?
- Minä olen Topi. 
(s. 22)

Kirja on pullollaan meheviä ja kovin tutun oloisia asiakaspalvelutilanteita ja kirjaston töitä esitellään muutenkin ihailtavan monipuolisesti, vaikka Topi onkin "vain" kesäsijainen. Suupieliä kohottavat myös Pauliinan tiukkapipoiset, tekstin sekaan ripotellut työohjeet.

Mutta kirjassa on toki muutakin kuin kirjasto: jalkapalloa, yhteenottoja nuorisojengin kanssa, teatteria, romantiikkaa, jännitystä, kesäisiä tunnelmia, persoonallisia ihmisiä sekä roppakaupalla hykerryttävää huumoria. Minusta tämä kirja vaan on aivan mahtava ja annoin sille GoodReadsissa täydet 5 tähteä. :)

Suosittelen erityisesti nuorille miehille ja kirjaston ystäville!


Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo
Reuna, 2015
269 sivua


Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet

Tätä kirjaa en olisi tiennyt olevan olemassakaan, mutta onneksi valitsin Finnconissa ensimmäiseksi ohjelmanumerokseni avajaisten sijaan esikoiskirjailijoiden esittäytymisen. Kirjan yksinkertainen idea kiinnitti heti huomioni: opiskelijat löytävät yliopistonsa kellarista hirviön ja yrittävät selviytyä parhaansa mukaan ja mukana on myös sarkastista huumoria. Mahtavaa, tämän minä haluan ehdottomasti lukea! :D

Ja kirja oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin sen olevan, eli Ropecon-henkistä huumoria jännittävässä, mukaansatempaavassa ja oudossa paketissa. :) Tai siis itse olen törmännyt tämän lajin huumoriin lähinnä Ropeconeissa ja roolipelaamista harrastavien kavereiden kanssa ja heti tuli kotoisa olo.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä: matemaattisen tiedekunnan nörtähtävä Eikka sekä humanistisen puolen reipas Krista. Jos joku kaipailee vahvaa naispäähenkilöä, niin tässä olisi!

Mitään en taaskaan tahdo juonesta kertoa, mutta tässä pieni tekstinäyte Kristan ja Eikan ensimmäisistä hetkistä:

"Oi suuri oraakkeli, avaatko mulle ton oven tuolla, ekstraystävällisesti ja mansikoilla?"
"En, mutta kiitoksia kysymästä", Eikka totesi. Hänen ei varmaan pitäisi nauttia tästä ihan näin paljon.
"Oi suuri oraakkeli, lainaatko mulle hetkeksi avainnippuasi?"
"En."
"Oi suuri oraakkeli, mitä jos mä vaan VIENSENSULTA!" Kristan rennon pohdiskeleva olemus räjähti liikkeeseen ja hän koetti napata Eikan kädessä olevan avainnipun. Valitettavasti Eikka oli vielä nopeampi, ja veti kuuluisalla Hämähäkkimiehen vikkelyydellä kätensä syrjään - ja iski sen yhtä kuuluisalla juopon kirahvin koordinaatiokyvyllään suoraan katon rajassa kulkevan lämpöputken rautaiseen kiinnitysrenkaaseen.
(s. 37-38)

(Ja vastaus on ei: Krista ei ryhtynyt hoivaamaan Eikan loukkaantunutta kättä.)

Suosittelen erityisesti fantsuväelle ja kauhukirjoista tykkääville!

PS: Ai niin, se outous..... No, näet sitten. ;)

Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet
Myllylahti, 2015
276 sivua


1 kommentti:

  1. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi! :)