sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Marko Hautala & Broci: Varpaat


sarjakuva: Broci
tarina: Marko Hautala, Varpaat-novelli on julkaistu aiemmin kauhuantologiassa Valkoiset varpaat (Haamu Kustannus 2015)
kustantaja: Haamu Kustannus
kustannusvuosi: 2016
arvostelukappale


Haamu Kustannus oli kovin ystävällinen ja toimitti minulle pyynnöstä tämmöisen hienon kauhusarjakuvan. Pyysin siis itselleni arvostelukappaleen, vaikka en tiennyt teoksesta muuta kuin että se on tehty Marko Hautalan Varpaat-kauhunovellin pohjalta (jota en ollut lukenut) ja että sarjakuvataiteilija Brocin piirrosjälki näytti kirjan trailerissa kivalta. Mutta siis Marko Hautala! Ja sarjakuva! Pakkohan tämä oli saada. ;) Niin että kovasti vain kiitoksia Haamulle! <3

Kun sitten sain Varpaat hyppysiini, keksin heti itselleni ongelman: kumman lukisin ensin? Novellin vai sarjakuvan? Yleensähän alkuperäisteos luetaan aina ensin, mutta tällä kertaa tahdoin hypätä ihan sokeasti sarjakuvan vietäväksi! Tahdoin nimittäin vähän testata, kuinka hyvin tämä sarjakuva toimii itsenäisenä teoksena ja kuinka monesti minä putoaisin kärryiltä. (Jep, minä olen erittäin kärryiltä putoavaista tyyppiä.) Siispä suin päin sarjakuvan kimppuun!

Jo heti ensimmäisistä ruuduista huomaa, että Broci on erittäin taitava piirtäjä: taustat ovat huolella tehtyjä ja henkilöhahmot ilmeikkäitä ja luontevia. Ruutujen rytmi on vaihtelevaa ja tehokeinoja on hyödynnetty hienosti. Tulkoon siis mitä kamaluuksia tahansa, tämän tarinan tahdoin nähdä loppuun saakka!

Tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, Espanjan rajalle, jonne parikymppinen Nina ja hänen reilusti vanhempi miesystävänsä Pete ovat lähteneet seikkailemaan. Majatalon baarissa he tapaavat Alexin, joka saa houkuteltua heidät mukaansa maan alle katsomaan hienoja luolamaalauksia - siitäkin huolimatta että Alexilta oli aiemmin varastettu siellä varpaita... (Ainakaan minua ei olisi saanut semmoiseen paikkaan mistään hinnasta!!)

Kun sivut sitten loppuivat, käänsin samantien ensimmäiselle sivulle ja luin koko jutun uudelleen, tällä kertaa hitaammin ja yksityiskohtia tarkkaillen. Tämä tarina tuntui jotenkin arvoitukselta... mutta onko sitä tarkoitettu ratkaistavaksi? Tässä tuli siis samalla testattua että tämän todellakin voi lukea useamman kerran. :)

Minusta tämä sarjakuva toimii oikein mainiosti itsenäisenä taideteoksena, sillä vaikka kertojaa tai ajatuskuplia ei käytetäkään, lukija pysyy aika hyvin perillä tapahtumista. Kauhuelementtejä oli jonkin verran, mutta mitään kovin häiritsevää ei (onneksi) näytetty. (Olen vähän herkkis visuaalisten kauhujuttujen kanssa.) Jännitystä toki riitti! Eräässä vaiheessa olin tosin ihan varma että tarinan genre vaihtuisi kauhusta joksikin aivan muuksi. ;)

Sarjakuva piti hyvin otteessaan ja lukuelämys oli erittäin hieno, mutta oli se kyllä upeaa lukea alkuperäinen novelli heti perään! :D Tykkään nimittäin kovasti vertailla erilaisia versioita keskenään ja loppuilta kuluikin sitten mukavasti käännellen näiden kahden kirjan sivuja eestaas... Novellin ja sarjakuvan vertailu on jotenkin ihan harvinaista luksusta, kun molemmat ovat semmoisia sopivan lyhyitä ja - mikä mahtavinta - ne pysyvät ihan paikoillaan! ;) Novellin myötä ymmärsin tarinasta taas vähän enemmän.

Varpaat ovat siis ehdottomasti tutustumisen arvoiset, kaikissa muodoissaan. :)



PS: Koska läppärini on edelleen hajalla, kirjoitin tämän postauksen käyttäen kännykkäni näyttöä sekä maailman (tämän hetken) mahtavinta keksintöä: Bluetooth-näppistä! Voi miten se on pieni ja näppärä (ja rapisee kivasti)! Kokeilin huvikseni kirjoittaa tällä eilen illalla sängyssä maaten ja silmät kiinni ja kun aamulla katsoin aikaansaannostani, niin sehän oli ihan järkevää tekstiä! Tai siis niin järkevää kuin nyt voi kirjoittaa sokkona juuri ennen nukahtamista... :P Taidanpa yrittää hyödyntää tätä konstia unettomuuden selättämisessä...



(Tässä näppiksessä on vain yksi vika: se ei suostu tekemään isoja kirjaimia. Ainakaan siis silloin kun itse niitä tahtoisin. Hmmh.)

Mutta lisää postauksia on siis tulossa! :)

1 kommentti:

Kiitos viestistäsi! :)