Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

kirjan nimi: Tuulisen saaren kirjakauppias (2014)
kirjan alkuperäinen nimi: The Storied Life of A. J. Fikry (2014)

kirjailija: Gabrielle Zevin

kääntäjä: Tero Valkonen

kustantaja: Gummerus

Olin lauantaina menossa mieheni omistamaan antikvariaattiin tuuraamaan, joten perjantaina etsin sinne kirjastosta jotain sopivaa luettavaa. Tuulisen saaren kirjakauppias! Tämä se on! :) (Ja se todellakin oli aivan täydellinen valinta!)

En tiennyt kirjasta etukäteen yhtikäs mitään, paitsi että se on kuulemma "Riemastuttava kokemus kaikille, jotka kokevat kirjat itselleen läheisiksi". Näin julisti kirjan etukannessa joku kirjakauppias nimeltä Betsy Burton. Eipä hassumpaa.

Koska en tahtonut että kirja loppuisi 6 tunnin työvuoroni aikana ennen aikojaan, päätin kokeilla kirjoittaa lukemisen ohessa omia ajatuksiani kirjasta. No, se oli ihan mukavaa, mutta innostuin vähän liikaa: tunnin päästä olin kirjoittanut jo vaikka mitä, mutta luettuja sivuja oli vasta neljä! :D Täytyypä vielä vähän hioa muistiinpanotekniikkaani... (Vinkkejä otetaan vastaan!)

Tuulisen saaren kirjakauppias on aikuisten lukuromaani, joka sijoittuu nykyajan Yhdysvaltoihin, Bostonin edustalla sijaitsevalle saarelle nimeltä Alice Island, jota ei kuitenkaan oikeasti ole olemassa. 

Kirja alkaa vähän hätkähdyttävästi lampaanreidellä tappamisesta, mutta eipä hätää, kyseessä on vain kirjakauppiaan muistiinpano eräästä Roald Dahlin kirjoittamasta novellista. Näitä novelliesittelyjä on muuten joka luvun alussa (ja niilläkin on oma osuutensa tarinassa) ja tykkäsin niistä oikein paljon!

Alussa olin aika skeptinen tämän kirjan suhteen, koska kerronta tuntui vähän (huonolla tavalla) höpsöltä. Mutta sitten kun sivulla 24 kävi ilmi tarina kirjakauppiaan käytöksen taustalla, sydämeni suli ja siitä lähtien olin ihan täysillä mukana tarinan joka sivulla... Kirjan parissa sai herkistyä, jännittää ja nauraa ääneen. :)

Oikeastaan minä en millään tahtoisi kertoa mistä tämä kirja kertoo, koska se oli niin kivaa saada arvailla ja yllättyä lukiessa... (Vähänkö minusta tulee huono bloggari ja vinkkari!! :D)

Voisin ehkä sanoa, että tämä kirja kertoo erään kirjakauppiaan masennuksesta ja selviytymisestä ja yhteisön ja lukemisen voimasta ja kirjoittamisesta ja kirjailijoista ja yksinhuoltajaisästä ja kuolleen naisen mysteeristä ja - niin, tietysti - rakkaudesta. Mutta (parisuhde)rakkaus ei ollut ollenkaan tämän tarinan keskiössä, joka oli ihan mahtavaa.

Tämä kirja on siis erittäin pörröinen. Jonkun mielestä ehkä liikaa, mutta minusta juuri sopivasti! Lämminhenkinen, elämänmyönteinen, viisas ja inspiroiva! 

Realistisuus tietysti vähän jäi kaiken pörröisyyden jalkoihin. En esimerkiksi usko, että pienetkään kirjakaupat lukevat kaikki tarjotut käsikirjoitukset ennen kuin tekevät kirjatilauksen (!), tai että kustantamon myyntiedustaja tulee henkilökohtaisesti esittelemään kirjauutuuksia pitkienkin matkojen takaa pikkuriikkiselle kirjakaupalle... Puhumattakaan muista, juoneen selvemmin kytköksissä olevista seikoista. Mutta mitäs pienistä! Näistä aineksista syntyi varsin viihdyttävä lukuromaani, eikä hyvänmielen kirjoja voi mielestäni koskaan olla liikaa! :)

Suosittelen tätä kirjaa äärimmäisen lämpimästi kaikille (myös miehille!) jotka tykkäävät kirjoista sekä koskettavista tarinoista joista jää hyvä mieli. <3 

Tässä vielä lopuksi pari lyhyttä katkelmaa kirjasta:

"Ihmisestä tietää kaiken tarvittavan, kun kuulee hänen vastauksensa kysymykseen: Mikä on suosikkikirjasi?" (s. 87)

"Kukaan ei ole saari. Tai ainakaan kukaan ei ole parhaimmillaan saarena." (s. 226)

"Me olemme sitä mitä rakastamme. Me olemme jotta rakastamme." (s. 232)

Tältä näytti meri tänä aamuna! <3

PS: Ennen kuin aloin kirjoittaa tätä blogikirjoitusta, minä kävin tämän vuoden ensimmäisellä lenkillä! Whoo! Aamu oli niin tosi nätti ja aurinkoinen, että oli aivan pakko valita Runkeeperistä joku satunnainen treeniohjelma ja kirmaista ulos kuin lehmä kevätlaitumelle! :D

Innokkuus toki kostautui lähes välittömästi: ai niin, tässähän väsyy... Ennen kuin kolme minuuttia oli kulunut, olin jo ihan naatti ja rukoilin mielessäni Runkeeperin tätiä kiirehtimään sen taukonsa kanssa... Ja vihdoin viimein koitti ihana autuas kävelytauko! <3 Oi onnea! Ja voi kun täällä ulkona näytti kivalta... Vehreitä puita, pomppivia jänöjä, tuoksuva meri, lipuvia vesilintuja, puuppivia lokkeja... Lintujen lauluakin kuulin vaimeasti Urban Tradin musiikin alta. Tämä se vasta teki hyvää! ^____^

Mutta hetkinen. Minunhan piti juosta! Kyllähän tässä nyt varmasti on mennyt jo minuutti! Jep. Vaikka kuinka monta. Ilmeisesti Runkeeperillä on joku mystinen käden epätoivohikeä analysoiva anturi jolla ne huomasivat että tuo on ihan toivoton tapaus, annetaanpa otusparan levätä... No, enpä valita, nautiskelen vaan.

Mutta Sanomin kohdalla pitää aina hölkätä! Se on kirjoittamaton sääntö. Se on hitaaseen lönköttelyyni juuri sopivan tempoinen ja askeleiden rasahteluista tulee kiva rytmiefekti. Euroviisumodulaation kohdalla tietää että kohta saa taas kävellä, jaksaajaksaa vielä hetki!

Kuljin niin pitkään kuin lenkkipolkua suinkin riitti ja yritin käydä ostamassa Siwasta vesimelonin, mutta eipä onnistunut kun kauppa aukeaakin vasta kympiltä. No, se olisikin ollut jo liian täydellistä. :)

Pidin satutuokion!

Oijoi, nyt on aivan mahtava pomppupallofiilis!! Sain olla koko aamu- ja iltapäivän ihan hurjan inspiroivassa satutuokiokoulutuksessa ja sitten pidin vielä illalla satutuokion! Voi mikä täydellinen ajoitus! :D

Intopallomoodissa kuitenkin sattuu ja tapahtuu, siitä hetken kuluttua... (pidän tässä nyt hienosti jännitystä yllä)

Oikeastaan minun ei ollut ollenkaan edes tarkoitus pitää toukokuussa enää minkäänlaista satutuokiota, mutta kun! Esikoululaiset olivat loihtineet kirjastoon niin hirmu hienon meriaiheisen näyttelyn, että eihän siinä muutakaan voinut! Välkehtivät kankaat ja akvarellit ja kimmellyskalat ja kaikki! Mitäs sitä muuta voisi satutäti toivoa?

Joten siitä vaan sitten merikirjat tarkempaan syyniin.

Alkukarsinnan jälkeen jäljellä olivat nämä kuvakirjat:

Cousins, Lucy: Hooray for Fish! (valittu)
Kivan ja iloisen näköinen, mutta kirjan ideana on esitellä rimmaavia mielikuvituskaloja (esim. eye fish, sky fish). Saisinkohan käännettyä kirjan suomeksi niin että se kuitenkin toimisi? Loppujen lopuksi päädyin lausumaan kalat ensin englanniksi ja sitten selitykset perään suomeksi. Toimi ihan hyvin. :)

Fenske, Jonathan: Barnacle is bored
Aivan mahtava! Kirjassa esitellään erittäin kyyninen ja elämäänsä kyllästynyt merirokko, joka haluaisi välillä tehdä jotain muutakin kuin roikkua päästään laiturissa - mikä on toki erittäin ymmärrettävää. Mutta se loppu, aaaagh! Eihän tällaista voi pikkulapsille lukea... :'/ Suosittelisin eskareille ja sitä vanhemmille.

Davies, Benji: Toivo ja valas
Tämä on ihan symppis tarina, mutta suomenkielinen ja viime vuodelta, joten monet ovat varmasti lukeneet sen jo (ehkä moneenkin kertaan). Joo tiedän, olen outo. :)

Ferri, Giuliano: Tatu kasvaa suureksi Okei, ei ihan merikirja, mutta nuijapääthän on niin ajankohtaisia näin keväällä... :)

Gravett, Emily: Bear and Hare Go Fishing
Oi, ongintakirja! Karhu saa vedestä saaliiksi kaikenlaista hassua, vähänkö tästä saisi aikaiseksi vaikka mitä!! Päätin kuitenkin rajata aiheeni nimenomaan merenalaisiin kirjoihin.

Klassen, Jon: Det är inte min hatt (valittu)
Ihan paras!!! Tämä ehdottomasti, tämä, tämä!!! \o/ Käsittääkseni tätä ei ole edes käännetty vielä suomeksi, jes! (Olin tästä jopa niin innoissani että päätin ottaa oikein hatunkin rekvisiitaksi. Ja kuinkas sitten kävikään......)

Messner, Kate: Sea Monster's First Day (valittu)
Tässä on todella paljon kieleen ja kulttuuriin liittyviä vitsejä (esim. Marco Polo -leikki, maininta Dr. Seussin kirjasta, sanaleikkejä...), mutta toisaalta niiden yli oli helppo hypätä. Kaikkien hauskojen yksityiskohtien alta tuli esiin hiukan surumielinenkin tarina merihirviö-Ernestin ensimmäisestä koulupäivästä ja ystävien saamisen vaikeudesta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Ja mikä tärkeintä, tässä tarinassa saa laulaa välillä näin: Piippolan vaarilla oli järvi, hiiala hiiala hei. Vaari se hoiteli kalojansa, hiiala hiiala hei. Blub blub siellä ja blub blub täällä ja... :D Olkoon tämä vaikka varakirja, jos näyttää siltä että aika menee kovin hitaasti ja lapset haluavat vielä kuunnella.

Miller, Sara: Suuri kisa (Nemoa etsimässä) (valittu)
Voihan ääh! Tämä kirja on ihan upouusi, tarinassa on ihan kiva idea (uintikisa) ja yksitellen mystisesti katoavat kolmiuloitteiset kilpparit ovat mahtavia, mutta teksti tuntuu ihan ennätyskököltä jopa Disneylle... Päädyin siis tekemään tarinasta laululeikin Elefanttimarssin säveleen ja mainitsin vaan välillä vähän mausteeksi niitä Nemoa kannustamaan tulleita kavereita. Tuntui toimivan ihan hyvin. :) Olen myös tyytyväinen siihen että hoksasin aluksi kysyä lapsilta että miten merikilpikonnat uivat? Uivatko ne kissaa, koiraa, sammakkoa vai jotain muuta? Ja sitten näytin kännykälläni videon meressä lentävästä kilpikonnasta! <3 (.....Tai siis yritin näyttää: nettini pätki todella pahasti........ -_- Taitaisi olla jo korkea aika lopettaa se pihistely nettiyhteyksien kanssa.....)

Tässä siis valitut ja satutuokiomuotoon työstetyt kirjat:

Mutta niin. Se intopalloilu. Olin jo lainannut mieheltäni sellaisen brittilätsän tuota Jon Klassenin kirjaa varten, mutta kaikessa innossani päätin käväistä katsomassa, olisiko lastenosaston hattuvarastossa kenties tuollaista samanlaista knallihattua kuin tuossa kuvassa. No, ihan ei ollut samannäköistä, ja siinä piti tietysti kaivaa kirjakin esiin vertailua varten...

Ja senhän arvaa mitä sitten tapahtui. Kyllä. SE KIRJA JÄI SITTEN SINNE!!! Niin!!! Se kaikista paras kalakirja ikinä!!!!! >_<

Huoh. Tällaisen pään kanssa sitä kuulkaas joutuu elämään...

Sentään minulla kuitenkin oli varakirja. Lapsukaisetkaan eivät onneksi tienneet mitä mahtavuutta menettivät ja tuntuivat olevan kovin tyytyväisiä noihin jäljelle jääneisiin kirjoihin - jopa siinä määrin, että nuo kaikki kolme kuvakirjaa menivät heti lainaan. :)

Joten kyllä, jopa minun perfektionistipääni aikoo nyt pitää tätä onnistumisena. Nih.

Onko sinulla meriaiheisia kuvakirjasuosikkeja?

Kirjailoa! :)

PS: Minulla oli myös salainen ase... Saippuakuplat! ^_____^

Täältä tullaan, blogimaailma!

Heipparallaa, täällä sitä nyt sitten ollaan! Ihan aloittelijana ja tyhmänä ja pöllämystyneenä. Mutta eiköhän se tästä!

Ajatus oman blogin perustamisesta kehkeytyi oikeastaan kirjavideoiden kautta. Löysin nimittäin YouTubesta booktube-yhteisön tässä muutama kuukausi sitten ja siitä lähtien olen katsonut niitä kirjavideoita ihan innoissani. Ajatella, että noin monet ihmiset uskaltavat jutella kirjoista kameralle ja koko maailmalle! Tuollaista minäkin tahtoisin vielä joskus tehdä!

Minusta kuitenkin tuntuu, että matka videoiden tekemiseen on vielä kovin pitkä tällaiselle perfektionistille... Siispä päätin ottaa pieniä askeleita.

Ensimmäinen askel on nyt siis tämä blogi. Tänne aion kirjoitella kaikenlaista kirjahöpinää sekä kirjavideopähkäilyyn ja testailuun liittyviä höpsöyksiä. Eli jos itse harkitset kirjavideoiden tekemistä, niin kannattaa pysyä kuulolla.

Tosin, varoituksen sana: tässä saattaa kestää jonkin aikaa ennen kuin pääsen niihin videoihin asti! :D

Minulla on toki useita epäilyksiä myös tästä bloggailutouhusta:

1. Miten perfektionisti muka saa kirjoitettua yhtään mitään, siis niin ettei siihen mene puoli päivää?
2. Ensimmäiseen kohtaan viitaten: Onko minulla aikaa? (vastaus: ei, ei ole)
3. Toiseen kohtaan viitaten: Koska sitä aikaa ei (todellakaan) ole, näistä postauksista saattaa tulla aika... outoja.

Toisaalta, minulla on myös joitakin ruusuisia toiveita tämän blogin suhteen:

1. Jos vaikka muistaisin lukemani kirjat paremmin jos kirjoitan niistä?
2. Jos vaikka löytäisin lukemani kirjat paremmin jos laitan ne tänne jotenkin fiksusti? (Eli... miten??)
3. Jos joku vaikka saisi inspiraation alkaa lukea tai blogata tai tehdä videoita? (...No joo, niinpä. Mutta ainahan voi haaveilla. :) )

Tähän loppuun voisin vielä laittaa kuvan niistä lempikirjoistani jotka nyt sattuivat kotoani löytymään, niin että kirjamaustani saisi edes jonkinlaisen esikäsityksen:

Tuossa kasassa on nyt aika paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta sekä fantasiaa muodossa tai toisessa. Tulen todennäköisesti vastaisuudessakin lukemaan aika paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta (sillä pidän siitä hurjasti ja sen tuntemusta tarvitaan omassa kirjastotyössäni eniten), mutta yritän aina välillä saada luettua myös jotain realistista aikuisten puolelta (suosituksia otetaan ilolla vastaan!).

Tervetuloa siis mukaan epäsäännölliselle ja epäasialliselle tutkimusretkelle kirjojen maailmaan! :D