Lukumaraton-raportti

Ohi on!

Miltä nyt tuntuu? Vähän hötteröltä mutta iloiselta.

Mihin olet suorituksessasi tyytyväinen? Saavutin kolmesta tavoitteestani kaksi, eli siinä mielessä olen ihan tyytyväinen.

Oliko matkasi varrella yllätyksiä? Kyllä, väsymys tuli vähän yllätyksenä.

Miten aiot suojautua väsymykseltä seuraavassa lukumaratonissa? Aion nukkua hyvin ja aloittaa lukemisen vasta maratonpäivän aamuna. 

Kiitos haastattelusta, tsemppiä lukuharjoituksiin! Kiitos. 

Elämäni ensimmäinen lukumaraton on nyt ohi ja hötteröyteni on siis sillä tasolla että keskustelen jo itseni kanssa. Mutta ei se mitään! 

Tavoitteeni lukumaratonille siis olivat:

1. Lukea ensimmäinen kirja kaikista Erin Hunter -kollektiivin kirjoittamista sarjoista, koska vain Soturikissat tuntuvat menevän lainaan ja mitä vikaa noissa muissa sarjoissa nyt sitten muka on? 

Vastaus: Ei mitään vikaa! Nih! 

Tavoite saavutettu.

2. Löytää jotain kivaa lukemista pojille.

Tavoite saavutettu: Nämä kaikki kirjat sopivat sekä pojille että tytöille erinomaisesti!

3. Valvoa koko lukumaratonin ajan, eli 24 tuntia.

Tavoite täysin saavuttamaton: Simahdin viideltä ja pönkesin pystyyn kymmeneltä, mutta aivotoimintani oli jäänyt jonnekin unimaailmaan. Yritä siinä nyt sitten lukea karhuista. 

Tässä on joitakin tunnelmia lukumaratonin varrelta la 9.6. klo 18:00 - su 10.6. klo 18:00 (varsinainen Erin Hunter -blogipostaus tulee sitten myöhemmin - ja se löytyy itse asiassa täältä!).

Erin Hunter: Autio kaupunki (Selviytyjät 1)

Tämä koirasarja on kuulemma jollain mittapuulla näistä Erin Huntereista "huonoin", joten aloitinpa sitten siitä. Asettauduin mukavasti terassin lempeään varjoon, avasin kirjan ja... häh? Ensin Napsu ja Vinku ja Hopsu ja Nipsu (oliko tämä nyt siis eri tyyppi kuin Napsu?) mönkivät toistensa päällä ja sitten emokoiralta alkoi tulla tarinaa Salamasta ja Maakoirasta ja Taivaskoirista ja Suuresta murahduksesta ja Koiramyrskystä ja..... Hetkinen, tämä vaatii nyt vähän dopingia. Onneksi olin varautunut. Niinpä otin esille salaisen aseeni Turkinpippuri-pussin ja johan alkoi lukeminen sujua! Tykkäsin kirjasta kovasti ja luin sen alkukankeudesta huolimatta 50 sivun tuntivauhtia. 

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 210
Kellonaika: 22:00

Luku-urakan jälkeen sisälle siirtyminen, pieni someraportointi- ja -vakoilutauko ja sitten kätösiin seuraava kirja :

Erin Hunter: Villiin luontoon (Soturikissat 1)

Kun kirjan avaa, ensimmäisenä näkyy hillittömän pitkä lista hahmoista ja silmissä vaan vilisee kaikenlaiset tähdet ja hännät ja kynnet ja tassut (paljon tassuja!) ja turkit ja korvat ja huh huh... Erilaisia klaanejakin näyttäisi olevan neljä. Huolestuttavalta vaikuttaa. Sitten seurasi esinäytös, jossa oli joku niin täysin sakea taistelukohtaus, että edellisestä kirjasta viisastuneena hyppäsin sumeilematta sen yli ensimmäiseen varsinaiseen lukuun. Näiden tyyppien pitäisi vähän miettiä kirjojensa aloittamista! 

Kirjan alku meni varsin mukavasti, mutta tarina vaan jatkui ja jatkui ja jatkui.... Hei Erin Hunter, mites olisi useampi vähän lyhyempi kirja? Nummelan ponitalleissakin oli aina vaan vähän päälle 100 sivua! :D Tässä on sivuja 265. Silmät alkoivat huolestuttavasti lupsahdella, mutta sitten alkoi tapahtua niin järkyttäviä juonitteluja että unihiekat karisivat väkisinkin silmistä... Senkin Tiikerikynsi! Tulitassu, sinä et oikeasti voi olla noin tyhmä! Aaargh!!! 

Agression voimin sain kirjan lopulta luettua, mutta tällä kertaa vauhti oli hidastunut 43 sivun tuntivauhtiin. No, kyllähän se kellokin oli jo puoli viisi aamulla... Seuraavana päivänä oli vielä iso urakka edessä, joten nyt äkkiä nukkumaan!

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 475
Kellonaika: 04:30

Erin Hunter: Matka alkaa (Etsijät 1)

Viiden tunnin unien jälkeen kömmin uudelleen asemiin terassin lempeään varjoon ja hyppään jääkarhujen seuraan. Ah, tällaisista aloituksista minä pidän! Tarinakin tuntuu aivan erinomaisen mukaansatempaavalta ja... Hetkinen. Mikäs tätä toista lukua nyt vaivaa? Ihminenkö tuossa puhuu? Ei kai se vaan ole eläintarha? Nöyyy! Tämä toinen luku kertookin ihan jostain toisista karhuista!! >_< Järkytykseni oli vielä suurempi, kun myös kolmannessa luvussa esiteltiin kolme karhua lisää! Ja sitten, neljännessä luvussa.... Paf. Takaisin jääkarhuihin. Mitäs näille viimeksi tapahtuikaan? Silloin 22 sivua aikaisemmin? Kun vihdoin pääsin heidän kyytiinsä... Pöf. Takaisin eläintarhaan. Keitäs nämä nyt taas olivatkaan...? 

Voitte vain kuvitella, kuinka tuskallista oli lukea tätä kirjaa viiden tunnin yöunilla! :D :D :D Lukuvauhti oli tipahtanut entisestään 38 sivuun tunnissa.

Mutta minä selvisin! Ja tykkäsin! Kovasti! Jee! \o/ 

Luettuja sivuja tässä vaiheessa yhteensä: 744
Kellonaika: 17:00

Nyt lukumaratonia oli jäljellä enää yksi tunti, joten vihdoinkin saisin valita jotain kivaa helppolukuisten kirjojen pinostani. :) Koska olin ollut eläinten matkassa jo 744 sivun verran, en voinut kuvitellakaan lukevani mistään muista kuin eläimistä. Harkitsin kahta kirjaa: Netta Walldénin Kissa nimeltä Kent (98 sivua) ja Darrel & Sally Odgersin Nappi ratkaisee (91 sivua). Vaikka sivumäärät ovatkin aika samat, Nappi on huomattavasti suuremmalla fontilla ja varmasti muutenkin paljon helppolukuisempi kuin Kent. Toisaalta Kent olisi ehkä paremmin linjassa juuri lukemieni kirjojen kanssa... Mutta silmäys Kentin ensimmäiselle sivulle saa minut järkiini: Ei, minä en ikinä saisi tätä luettua vajaassa tunnissa näillä tämänhetkisillä aivoilla ja silmillä! 

Siispä Nappi ratkaisee. 

Darrel ja Sally Odgers: Nappi ratkaisee (Lemmikkilekuri 1)

Lukuelämys oli ensimmäisiltä sivuilta saakka aivan erinomainen! Tästä kirjasta tuskin tulee enää tämän kummempaa postausta, joten täältä pesee:

Jaanan isoisä omistaa eläinklinikan nimeltä Lemmikkilekuri, mutta nyt tämä isoisä tahtoo jäädä eläkkeelle ja Jaana saa luvan jatkaa hänen työtään. Isoisällä on Viski-niminen kakadu (oikeasti, Viski??), joka on hoitanut eläinklinikalla eläinavustajan hommia, mutta onneksi hänen töitään pystyy nyt sitten jatkamaan Jaanan pieni Nappi-koira (jackrusselinterrieri rodultaan). Nappi ei ollut yhtään tiennyt joutuvansa eläinavustajaksi, mutta niin hän vain reippaasti kuuntelee Viskin ohjeistukset ja opettelee kaikkien eläinten kielet. Eläinavustajan tehtävänä on siis rauhoittaa eläinklinikalle joutuneita eläimiä ja selittää niiden omalla kielellä, mitä niiltä oikein odotetaan. Eipä yhtään pöllömpi idea! 

Kirjan pääasiakkaana on jalkansa murtanut Henriikka-kissa, jota kutsutaan nimellä neiti Kärtty (englanniksi Cranky Paws). Miksi Henriikka on niin vihamielinen? Mikä oikeasti mursi hänen jalkansa? Miksi lauantaiapulaisena toimiva Taavi näyttäisi valehtelevan? Tässä on siis myös mysteeri ja se on aivan erinomaista, sillä niistä lapset tykkää aina! :) 

Kirjassa on pieniä infolaatikoita jotka rikkovat mukavasti tekstisivuja ja selittävät tekstistä löytyviä oudompia sanoja, esim. kakadu (töyhtöpäinen papukaija), tulkki (kääntää puhuttua tai viitottua kieltä toiselle kielelle), diagnoosi (taudin määritys) ja niin edelleen. Kirjasta voi myös oppia lemmikin hoitamiseen liittyviä asioita, esim: 

Napin diagnoosi

Jos koirasi raapii itseään paljon, sillä saattaa olla kirppuja. Kirput ovat hyönteisiä, jotka käyttävät ravinnokseen koiran verta. Kirpunpuremat kutisevat ja tekevät koiran äkäiseksi tai jopa sairaaksi. Jotkin koirat ovat allergisia kirpunpuremille. Älä unohda, että kirput pitävät myös ihmisten verestä. Jos koirallasi on kirppuja, pese se kirppusampoolla. Pese myös koiran makuualusta. 

Myös eläinten käyttäytymistä ja eleiden tulkitsemista käsitellään paljon, joiden voisin kuvitella kiinnostavan lapsia ihan erityisesti. 

Kaiken tämän lisäksi tässä kirjassa on todella kivat kuvat, isokokoinen ja ilmavan näköinen teksti sekä - mikä tärkeintä - huumoria! Hurraa! Tällaisia kirjoja ei milloinkaan voi olla liikaa! 

Nappi ratkaisee sai minulta GoodReadsissa täydet 5 tähteä. Tämä oli aivan täydellinen päätös lukumaratonilleni. :)

Luettuja sivuja yhteensä: 835
Kellonaika: 18:00
Kirjoja yhteensä: 4

Fiilis: erinomainen

Lukufiilis: kasvanut entisestään

Instagramista tai Twitteristä voi kurkata kirjapallo-tunnuksella tehdyt lukumaratonpostaukseni.

Suuri kiitos lukumaratonin järjestäjälle, Ja kaikkea muuta -blogin Minnalle! Hauskaa oli! :)

Täällä on Erin Hunterin seikkailukirjoista tekemäni blogipostaus.